12. PÄIVÄ

Takana 677,00 km
Juoksin tänään 55,04 km johon juoksuaika 6:43 tuntia. Kokonaisaika huoltoineen 10:00 tuntia.

Päivän vierasesine ojassa : kaapin ovi 
(Olisi voinut olla kaapin jounikin mutta olin jo etelä-pohjanmaan rajalla joten tuskin.)
Päivän lintu : ei mitään aikaisemmin jo mainittua mutta vesimyyrä oli ojassa.

Musiikki : Ei tänäänkään korvilla mutta Griegin Anitran tanssi skulaa aina.

Paljon on kärsitty vilua ja nälkää...

Mukavaa jos voin juoksullani saada arkeenne väriä. Minulle on kerrottu että moni aloittaa aamunsa töissä lukemalla postaukseni. Nyt alkaa viikonloppu eli hyvää viikonloppua kaikille !

Minulla ei ole arkea eikä pyhää. On vain loppumaton kilometrien jono, joka kuitenkin lyhenee salakavalasti. Olenkin alkanut pelkäämään että ne loppuvat kesken. Huumoria nyt...!
Jossakin kommentissa lukija oli kokenut melankolisen pohjavireen. Ultrajuoksussa on koko elämän tunteiden kirjo paitsi yhtä. Se suomalaiskansallinen kyykyssä hiljaa oleminen, ei tästä mitään tule kumminkaan, ollaan hiljaa ettei vaan käy huonosti. Nämä puuttuvat minulta.
Ei siis sitku eikä mutku vaan NYT ! Ei rehvakkaasti mutta lujasti huomiseen uskoen. Tanakasti.

Kävin eilen puntarissa. Painan täsmälleen yhtäpaljon kuin aloittaessani juoksuni.
Tänään söin päivällä haukea riisipedillä tillisulatejuustokastikkeella. Illalla oli kasvisrisottoa. Molemmilla aterioilla oli salaatit ja leivät plus maito ja piimä. Marko laittoi Keminmaalla aamiaista kananmunilla ja paahtoleivällä ja lisäksi aamupäivällä meni munkkikahvit, muroja ja marjakeittoa, hedelmäsalaattia, suolakeksejä, voileipiä ja lisää kahvia. Pari energiageeliä ja urheilujuomaa. Illalla pullaa ja appelsiinimarmeladia. hedelmiä ja karkkia, suklaata. Tuoremehua ja kokista.
Vaikka juoksee kuin eläin ei silti tarvitse syödä samoin.

---

Aamulla lähdettiin Keminmaalta Markon kanssa kohti Kemiä. Jokisuulla oli lohensoutu jo alkanut. Joka ukolla kolme vapaa vedossa. Mitäs jos tulee kaikkiin yhtäaikaa ?
Aamu oli viileä, koska kaukana merellä on jäät vielä.
Kirsi kävi kaupassa ja tapasimme kympin juosseina kahvilla Kemin keskustassa. Hyvästelin Markon suurkiitoksin ja lähdin yksin jatkamaan kohti Maksniementietä.
Moottoritiet tuli ohitettua hiljaista paikallisväylää käyttäen. Hiukan ennen Simoa söin ja juoksin ruuan päälle reilu kuusi kilometriä metsässä olevaa pyörätietä. Tällä ohitetaan nelostien vaijerikaistat. Näillä jalankulku on kielletty.
Sitten pientareelle ja perkeleet jonoon. Nelostien perjantai-iltapäivän liikennekiima muuttui psykoosiksi. Taiteilin hengissä porojen, rekkojen ja pientareelle koukkijoiden lomitse päivän loppuun.
Totean tässä sen paremmin avautumatta, että on merkillistä miksi autoilijat roikkuvat toistensa, myös rekkojen ja matkailuautojen, puskurissa kiinni mitään eteensä näkemättä ja sitten ohitetaan eikä yhtään tiedetä mitä edestä tulee.
Ei muuta kuin hautakynttilöitä pientareelle sitten. Jos podette itsetuhoa niin mitäs jos hoitaisitte sen jossain muualla ?

Viimeisten viidentoista kilometrin aikana suljin kivut pois mielestä. Hitaasti askel askeleelta. Tahti painuu kahdeksaan kilometriin tunnissa, allekin.
Hiljainen lämpö valtaa mielen ja kehon. Loputon jono askelia ja elimistö kuluttaa kaiken energian. Tullaan sille rajalle jossa se alkaa kuluttamaan itseään. En ylitä sitä rajaa nyt.
Tarkkailen vastaantulevaa liikennettä ja väistän ruoholle aina rekan tullessa. Jossain soi hiljainen vaatimus : ei enää tänään.
Viimeiset kilometrit ja tulen Merihelmeen, jonne Kirsi on jo edeltä asettautunut. Palautusjuomaa ja suihkuun. Ruokaa. Kahvia.
Hitaasti tunnen kuinka elimistö alkaa palautua. Vieläkin.
Yksi päivä elämälle juosten on ohi.
Hyvää Yötä. Jään odottamaan seuraavaa päivää.

55,04 km - perillä tänään.