Kosketus Liikkuu

Kosketus Liikkuu

maanantai 18. kesäkuuta 2012

UNELMAA TOTEUTTAMASSA

Prologi

Paavo Nurmi 1897 - 1973
9 kultamitalia -  3 hopeaa - 22 maailmanennätystä (1921-1931)

Olympiarenkaita on viisi. Turku, Ruissalo. Kuuvannokka.

Turku, Ruissalo,  Kuuvannokka. Paavo Nurmen harjoitusmaastoja.

Pysähtyikö "Suuri Yksinäinen" koskaan yksinäisillä harjoituslenkeillään miettimään elämän mielettömyyttä ?

Suuri Yksinäinen

Urheilukirjakokoelmastani löytyy kaksi kirjaa Paavo Nurmesta. Yksin Aikaa Vastaan (Karikko-Koski, 1975) ja Juoksijain Kuningas (Raevuori, 1997).
Molemmat kirjat kertovat suuresta urheilijasta, ihmisestä joka menestyi niin urheilussa kuin elämässäänkin mutta jonka sanotaan olleen sulkeutunut, epäluuloinen ja yksinäinen.
Kaikki voittajat ovat tietyllä tapaa yksinäisiä. Saavuttaakseen jotain, josta muut vain unelmoivat on heidän täytynyt luopua paljosta muusta. Usein tuo muu on normaalia elämää.
Kestävyysjuoksussa menestyäkseen on uhrattava aikaansa harjoitteluun ja siitä toipumiseen. Ollakseen henkisesti vahva  normaalista elämästä on raivattava häiritsevät tekijät pois luodakseen ajan ja tilan keskittymiselle.
Jokaisen voittajan takana on kuitenkin tukena ihmisiä. Heitä tuskin kukaan raivaa tietoisesti minnekään. Joskus heikommat sortuvat kyydistä pois. Ne jotka eivät oikeasti ole sydämellään mukana jäävät sivuosaan.
Kyllä - voittajat ovat yksinäisiä. Onko uhraus sitten sen arvoinen ? Sen jokainen päättäköön itse. Itse on päätettävä uhrauksiensa laajuudesta. Yksin ei kuitenkaan tarvitse olla. Kohtelemalla toisia kuin itseään toivoisi kohdeltavan. Olemalla läsnä.

Paavo Nurmi oli mielestäni ensimmäinen, joka oivalsi erään juoksemisen salaisuuksista. Jos aikoo menestyä, ei koskaan saisi olla kovin kaukana vauhdista. Nimittäin siitä vauhdista kun muut jäävät. Tai siitä vauhdista, joka riittää omiin unelmiin. Vaikka kilpailukausien jälkeen Nurmi piti pitkänkin lepokauden ei hän silti koskaan unohtanut vauhtia.
Nurmi myös osasi jakaa  peruskunnon ja kilpailukunnon harjoittelun kahdeksi eri osa-alueeksi. Juostessaan maastossa hän piti luontaista lajinomaista voimaa yllä läpi vuoden.
Kaiken kaikkiaan tuon ajan ravinnon ja työelämän rajoitukset huomioon ottaen hän menestyi lähes käsittämättömän hyvin. Hän myös ymmärsi vanhenemisen vaikutukset vaikka niitä vastaan loppuun asti kamppailikin.

Nurmen menestyksen salaisuutena pidänkin juuri paitsi tinkimätöntä harjoittelua myös etenkin hänen henkisten kykyjensä poikkeuksellisuutta. Juoksussa menestyvän ei tarvitse olla avoin optimisti laumasielu. Sulkeutunut, epäluuloinen ja yksinäinen kelpaa mainiosti.
Kyse oli lähinnä siitä mitä Nurmen pään sisällä tapahtui. Ja sitä me emme koskaan saa tietää. Se onkin kaikkein kiinnostavinta.
Meidän on siis luotava omat unelmamme. Omista lähtökohdistamme. Käyttämällä omaa päätämme - ainutlaatuisesti.

YHTEINEN KOKEMUS
 
Kun herätyskello lauantaina soi 03.00 Villa Gårdsbackassa Helsingissä olisimme Kirsin kanssa mieluummin nukkuneet mutta vierivä kivi ei sammaloidu. Aamiainen, kamat autoon ja nokka kohti Turkua. Olimme menossa tukemaan kahta ultrajuoksijaa matkalla Helsingistä Turkuun.
Tällaisilla yhteisillä kokemuksilla on valtava positiivinen voima. Oli hienoa saada jakaa kaunista kesäaamua ultrajuoksun merkeissä upeiden ihmisten seurassa. Tässä lajissa ei suinkaan aina ole yksin asiansa kanssa!
Jari Tomppo ja Petri Haavisto toteuttivat siis unelmiaan juoksemalla Paavo Nurmen kunniaksi Helsingistä Paavo Nurmen patsaalta Turkuun Paavo Nurmen patsaalle. Oheisia linkkejä tutkimalla asia avartuu ja ymmärtämys haasteen mittavuudesta selkiytyy.
Tämä ei ollut kilpailu vaikka kello kävi ja jopa reittiennätyskin syntyi. Tärkeämpää oli kokemus ja kunnioitus suurta urheilijaa kohtaan. Ultrajuoksu oli taas osoittanut voimansa.  Saattaa ihmiset ulos yhteen hymyilemään. Kokemaan perustelematta. Liikkumaan ja löytämään rajansa.
Launtain  päätteeksi suuntasimme Kirsin kanssa Ruissalon kylpylään. Paavo Nurmen harjoitusmaastoissa sunnuntaina kävellessämme ihastelimme Ruissalon kauniita maisemia ja rikasta kasvi- ja eläinmaailmaa. Olimme loppujen lopuksi varmoja ettei "Suuri Yksinäinen" ollut ollenkaan onneton. Kuten ennen sanottiin: "Kel´ onni on, se onnen kätkeköön." Tänä päivänä maailma on avoin. Kyse onkin enään omista päätöksistä.
Ne onkin syytä tehdä ennekuin on liian myöhäistä.

Kuvia tapahtuneesta, Jaana Tomppo

Kuvia tapahtuneesta, Kirsi ja Pasi

Muuta juttua

Videota

Lisää videota


VIIKON 24 HARJOITTELU

Ma - Lepo
Ti- reipasta 8 km tiellä 41 min. plus 1 km verryttelyä.
Ke- poluilla 13 km 1.30
To- 8,5 km 54 min., väsynyt
Pe- poluilla 15,5 km 1.43
La- 31 km - 3.00 - maantiellä Jarin ja Petrin kanssa.
Su- 8 km tiellä tasaista 48 min.
yhteensä 85 km - 8 tuntia 36 min.

Määrä laski mutta teho nousi. Very Good. Tästä on hyvä aloittaa kevennys kohti Onnin 2. kierrosta .


Epilogi

Jari Tomppo (oik.) ja Petri Haavisto

Suden hetkellä ihmiset yhteisellä asialla.

Takana molemmilla reilut 164 km ja vasemmalla Tero Töyrylä, joka tämän aikanaan aloitti.
 

2 kommenttia:

  1. Hieno ele jälleen hämeen mieheltä, tukea monin tavoin tuota Paavo-projektia! Uskoisin myös, että tuon tyyppiset tempaukset (patsaalta-patsaalle) juoksut tuovat positiivista buustia lajille.

    Jotain samantyylistä voisi suorittaa täällä pohjoisempana, jotta saataisiin lisää tätä ultrausta levitettyä. :) Tod.näk. kuitenkin paljon pienemmässä mittakaavassa kuin tuon projekti. Ja paaaaaal-jon pienemmässä kuin mitä tämän blogin kirjoittaja on ajatellut. heh-heh-hee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.

      Paitsi ultrajuoksua myös oman elämän riemua liikunnan myötä levitetään näillä projekteilla.

      t. pasi

      Poista